Metrinen murhe?
Monilla pk-koirilla metrinen hyppyeste tottelevaisuusosiossa teettää työtä. Toki on koiria, jotka hyppäävät metristä ongelmitta ilman sen kummempaa harjoittelua, mutta ajattelen kuitenkin niin, että itsevarmuuden, oikean mielentilan ja teknisen osaamisen vahvistamisesta ei kuitenkaan ole kenellekään koiralle haittaa.
Itse tein yhden koirani kanssa sen virheen, että kun se näytti pääsevän metrisen hypyn yli hyvin ja nätillä tekniikalla, en ymmärtänyt harjoitella korkeaa hyppyä tarpeeksi kapulan kanssa ennen kokeisiin menoa. Sitten kun kuvioon otettiin kapulanheitto, saalisviettisen koiran ajatukset jäivät kiinni kapulaan ja hypystä tuli roiskaisu lentäneen esineen perään. Kapula suussa on myös paljon vaikeampi hypätä paluuhyppy, onhan siinä keskityttävä kahteen asiaan samaan aikaan. Lopputuloksena oli siis monta inhottavaa esteeseen törmäystä, lopulta selkään revähdysvamma, pitkä kuntoutus ja itsevarmuuden rakentaminen takaisin hyppyyn.
Seuraavan koirani kanssa osasin jo ennakoida tätä, eikä ongelmaa ole päässyt syntymään. Koira keskittyy hyppyyn erillisenä tehtävänä ja ajattelee noutoa vasta sen jälkeen. Asenne hyppäämiseen on rento ja itsevarma. Seuraavat harjoitteet voivat auttaa sinuakin kouluttamaan koirallesi rennon ja turvallisen hyppynoudon:
1. Opeta koira luopumaan kapulan ajattelemisesta
Aloitan tämän harjoittelun jo noudon opettamisen yhteydessä. Heitän kapulan, odotan että koira irrottaa siitä katseensa ja palkkaan koiran. Saalisviettisellä koiralla kannattaa palkkana käyttää lelua (ja myös leikissä olisi hyvä olla paljon saalisärsykkeitä, eli vauhdikas leikki), koska ruoka ei välttämättä mene kapulan tuottaman saalisärsykkeen yläpuolelle. Aluksi en siis edes ota noutoa heiton jälkeen, vaan harjoittelemme pelkästään noutokapulan muodostamasta saalisärsykkeestä luopumista. Kun taas treenaan noutoa, vien kapulan maahan eli en heitä sitä. Kun nouto alkaa sujua hyvin ja koira osaa luopua kapulasta heiton jälkeen, yhdistän nämä osat. On tosi tärkeää, että molemmat asiat sujuvat hyvin erillään ennen yhdistämistä! Yhdistämisen jälkeenkin usein palkkaan koiran kapulan heiton jälkeen ja vasta sitten teen noutoliikkeen. Näin koira oppii kapulan heittämisen jälkeen fokusoitumaan minuun ja kuuntelemaan tehtävän, eikä se jää liikaa miettimään kapulaa.
2. Koira tarvitsee paljon onnistuneita hyppytoistoja
Messin ollessa pentu päätin että luon sille niin vahvan positiivisen mielleyhtymän hyppyesteeseen, että vaikka se kolaroisi hypyn kanssa kuinka pahasti, sen positiiviset mielikuvat kantavat pahan kokemuksen yli. Aloitin siis hyppyyn tutustuttamisen jo aivan pikkupentuna. Pikkupentua ei tietenkään ole hyvä hypyttää, joten säädin esteen niin matalalle, että pentu pääsi siitä kävelemällä yli. En houkutellut ja käskenyt pentua hyppäämään, vaan annoin sen itse tutustua esteeseen ja aina sen omaehtoisesti ylittäessä esteen palkkasin sen.
Messin kasvettua nostin estettä hieman, ja Messi oppikin tarjoamaan hyppäämistä. Koska sitä ei hetsattu mitenkään suoritukseen, mielentila oli jo valmiiksi sopivan rento. Vähitellen lakkasin palkitsemasta huonoista hypyistä, eli palkkasin vain hypyt, jolloin hyppykaari oli hyvä, eikä Messi koskenut esteeseen. Tein samaa harjoitusta myös muilla esteillä ja muissa paikoissa kuin kotipihassa. Lähinnä siis kävelin hyppyä kohti, joka toimi vihjeenä Messille, että kannattaa tarjota hyppyä.
Siinä vaiheessa, kun Messi jo osasi hypätä erikokoisia hyppyjä erilaisista hyppykulmista, otin mukaan apuohjaajan kanssa tehtävän harjoitteen. Tällä varmistetaan se, että koiralla on hypyssä aina fokus eteenpäin ja hyppykaari pysyy siten parempana. Harjoituksessa itse seison hypyn toisella puolella ja apuohjaaja toisella puolella, kummallakin on yhtä hyvä palkka. Tässä harjoituksessa ruoka on kätevämpi palkka kuin lelu, jos koira vain palkkautuu ruoasta. Lelupalkka voi kiihdyttää liikaa ja viedä fokusta rennosta hypystä liikaa siihen palkkaan. Vähitellen otin myös hyppy-käskyn mukaan harjoituksiin, kun Messi oli jo menossa suorittamaan hyppyä, eli nimesin toiminnan.
Pyrin tekemään hyppyharjoituksia usein, mutta vain muutaman hypyn kerrallaan, jotta koira olisi varmasti keskittynyt hyppäämiseen ja on mahdollisimman suuri todennäköisyys, että hyppy onnistuu. Toki koiran pitää pystyä suorittamaan hyppy myös väsyneenä ja häiriötilanteessa, mutta mielestäni aluksi on tärkeintä tarjota näitä positiivisia kokemuksia, itsevarmuutta ja onnistumisia. Vaatimusten lisääminen on vasta viimeinen vaihe koulutuksessa, ja todennäköisesti koira suoriutuu niistä silloin hyvin, kun se on valmiiksi motivoitunut hyppyyn ja sillä on pohjalla vahva osaaminen onnistuneiden toistojen kautta.
3. Hyppy kapula suussa on treenattava erikseen
Kuten alussa kirjoitin, olen huomannut, että kapulan pitäminen suussa vaikeuttaa huomattavasti hyvän hypyn tekemistä, ellei siihen ole tottunut. On siis hyvä melko varhaisessa vaiheessa totuttaa koira hyppäämään niin, että sillä on jotain suussa. Aluksi se on hyvä olla jotain muuta kuin nuotokapula, jotta koira ei yhdistä harjoitusta noutoharjoitukseen. Itse olen käyttänyt motivaatiopatukkaa tai paksua oksanpätkää. Kanettavassa esineessä ei kuitenkaan saisi olla lenkkejä tms. jotka saattavat takertua koiran etujalkoihin hypyn aikana tai maahan tullessa.
Tämän harjoituksen olen toteuttanut siten, että annan lelun/oksan koiralle suuhun ja ohjaan sitä esteelle kropallani agilitytyylisesti (mutta toki hitaammin), ellei se itse lähde tarjoamaan hyppäämistä. En kuitenkaan anna koiralle hyppy-käskyä, koska tässäkin ajatuksena on, että koira saa itse rauhassa mallailla hyppyä. Koiralla ei saa olla kiireen tuntu, koska silloin se ei voi hakea optimaalista tapaa käyttää omaa kroppaansa.
Kun koiran taidot kehittyvät, voi estettä korottaa ja lelun/oksan tilalle vaihtaa noutokapulan. Olisi hyvä, että koira saisi onnistuneita toistoja myös esine suussa erilaisista hyppykulmista ja erilaisilla esteillä.
Vasta kun koira hyppää kapulan kanssa rennosti, varmasti ja ongelmitta metrisen hypyn, kannattaa hyppäämisen yhteyteen kokeilla noutoa. Nouto ja hyppy tietenkin yhdistetään toisiinsa ensin matalalla esteellä, jotta koira saa rauhassa opiskella liikkeen. Kun hyppynouto on liikkeenä koiralle selvä, aletaan estettä korottaa. Hypytän myös osaavaa koiraa eri korkeuksilla ja noudon kanssa sekä ilman, jotta rentous hypyssä säilyy, eikä koiran huomio mene liikaa kapulaan tai koiralla ole liian kiire suorittaa liikettä, jolloin virhearviointien mahdollisuus ponnistuksessa kasvaa.
Hyviä hyppytreenejä! Hyvä on myös muistaa, että hyppyesteen pitää olla koiralle mahdollisimman turvallinen: pressueste tai parhaassa tapauksessa heilurieste, joka antaa periksi, mikäli koira koskee esteeseen.
Artikkelikuva: Minna Saarinen