Koiran saaminen hallintaan etenkin koetilanteessa on monelle suuri haaste. Hallintaan tai hallitsemattomuuteen vaikuttavat toki monet asiat, kuten koiran luonne (esimerkiksi impulsiivisuus) sekä koiran ja ohjaajan suhde. Hallintaan vaikuttaa kuitenkin myös paljon se, että miten hallinta on asiana koiralle opetetty tai esitelty – kokeeko koira hallintaan tulon luopumisena kivoista jutuista vai reittinä päästä tekemään kivoja juttuja.

Otan hallinnan yhtenä opeteltavana asiana mukaan treeniin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin siitä tulee koiralle luonnollinen osa tekemistä. Jos koira taas opetetaan vahvasti aluksi reagoimaan viettiärsykkeisiin täysin vapaasti ja myöhemmin ”otetaan hanskaan”, kokee koira hallinnan helposti luopumisena ja siksi mieluummin hakee elämyksiä vapaasta toiminnasta. Oma ajatukseni on opettaa koiralle alusta saakka, että hakeutumalla hallintaan ( = olemalla kuulolla ja lajista riippuen esimerkiksi tulemalla perusasentoon tms.) se pääsee toteuttamaan viettejään. Näin koira oppii itse tarjoamaan hallintaa, koska se on ”pääsylippu huvipuistoon”.

Toiselta kannalta hallinta on myös turvapaikka. Kun koira on hallinnassani, se voi luottaa siihen, että sille ei tapahdu mitään ikävää. Ei minun eikä ympäristön taholta. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että jos esimerkiksi toinen koira pääsee tulemaan luokse, niin ohjaaja mahdollisimman pian ja tehokkaasti karkottaa sen pois ja huolehtii koiransa koskemattomuudesta. Eli riippumatta siitä, tuleeko toinen koira ystävällisin tai vihaisin aikein, on ohjaajan homma huolehtia siitä, että oma koira saa olla rauhassa ja keskittyä suoritukseen.

Jos koira joskus ei ole hallinnassa, se ei pääse jatkamaan tekemistä tai hakemaan muita ärsykkeitä ympäristöstä. Se voidaan estää esimerkiksi pitämällä koiraa liinassa ja rajoittamalla sen liikkumista / ärsykkeiden hakemista siten tai viemällä koira esimerkiksi autoon. Varsinkaan alkuvaiheessa nuoren koiran kanssa tässä ei ole syytä olla vihainen tai torua koiraa, koira vain teki valinnan tylsempään elämään. Jos koira on motivoitunut tekemiseen, normaalisti sosiaalistettu ja sillä on toimiva suhde omistajaan, se kyllä pian muuttaa mielensä ja haluaa toimia yhdessä ohjaajan kanssa. Yleensä koiran omat oivallukset kannattavista toimintatavoista kantavat pidemmälle kuin voimakas ohjaaminen.

Havainnollisin harrastamani laji hallinnan rakentamisen kannalta lienee haku. Kun pikkupentu aloittaa treenit, teen hajuhakuja eli kuljen metsässä liinaan kytketyn koiran kanssa kohti maalimiestä. Kun koira saa maalimiehestä hajun, se päästetään etenemään maalimiehen luokse ja maalimies palkitsee koiran. Mikäli koiralla ei ole mitään pelkoja ja se motivoituu hyvin palkkiosta, otan todella nopeasti harjoitteluun mukaan käytösvaatimuksen maalimiehellä: saadakseen palkan, koiran on mentävä maahan. Opetan koiralle namipurkilla maahanmenon ensin itse erillään hakuharjoittelusta. Kun purkki toimii koiralle vihjeenä mennä maahan, siirrän taidon metsäharjoitteluun. Vaikka tämä hallinnan osanen ei liity suoraan ohjaajan kanssa toimimiseen, vaatii se kuitenkin koiralta mielen hillintää päästäkseen palkkioon. Tämä on ensimmäinen askel matkalla hallintaan: koiralle opetetaan, että sen täytyy toimia jollain tietyllä tavalla saadakseen palkkion.

Kun koira on oppinut hajun saadessaan juoksemaan maalimiehen luo ja myös hyvin motivoitunut siihen, otan harjoitteluun mukaan lähetysasennon. Koiran on maltettava odottaa vieressäni lähetyskäskyä ja katsottava osoittamaani suuntaan. Sitten se pääsee toteuttamaan jo aiemmin motivoivaksi oppimaansa toimintaketjua eli juoksemaan maalimiehelle, menemään maahan ja saamaan palkkion. Tässä on hyvin tärkeää, että koira paitsi fyysisesti toimii oikein (seisoo vierellä), on myös psyykkisesti oikeassa tunnetilassa eli keskittyy siihen, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Mikäli koiran ajatus on liikaa palkkiossa (koira on liian kiihtynyt), se ei opi kunnolla. Tai jos koiralla ei ole tarpeeksi motivaatiota palkkiota kohtaan, sillä ei ole syytä tulla hallintaan. Aluksi tehdään niin, että koira pysäytetään liinalla sen saatua hajun, kehutaan rauhallisesti ja siirrytään itse koiran viereen. Koiran tarvitsee siis vain  malttaa odottaa ohjaajan käskyä eli lupaa mennä. Koiraa ei siis remmota pannasta viereen ja ohjata kuonoa kädellä. Joillekin koirille metsässä odottava maalimies on niin kiihdyttävä asia, että onnsituneita toistoja on vaikea saada hakumetsässä. Tällöin oikeaa toimintamallia voi harjoitella ensin kotona. Koira liinaan, lattialle muutama nami tai lelu, ja odotetaan että koira rauhoittuu sopivasti odottamaan lisäohjeita ja siitä vapautus palkalle.

Myöhemmin toimintaa vähitellen vaikeutetaan niin, että koiran täytyisi osata itse hakeutua lähestysasentoon ohjaajan vierelle, jotta se pääsee etsimään maalimiestä. Kun tämän rakentaa oikein, koiran saaminen hallintaan maalimieheltä tai tyhjältä pistolta ei pitäisi olla mahdottoman vaikeaa, sillä koiralla on ajatus siitä, että tultuaan hallintaan, se pääsee etsimään maalimiestä ja maalimies löytyy aina ohjaajan osoittamasta suunnasta.

Hallintaa lisätään vähitellen siten, että ennen keskilinjalle ja lähetyspaikkaan tuloa pyydän koiran kulkemaan vierelläni. Ensin kyse on vain metristä tai kahdesta, jolloin koiralla on hyvä mahdollisuus onnistua ja voimme vahvistaa toimintaketjua hallinta -> miellyttävä toiminta. Jos koiraa joutuu toistuvasti huomauttelemaan, on harjoitus sille vielä liian vaikea. Mikäli koira lähtee hallinnasta (valuu ohjaajan edelle), ohjaaja pysähtyy ja odottaa että koira palaa hallintaan. Toiminta jatkuu vasta sitten, kun koira on omaehtoisesti hallinnassa. Vähitellen hallinnassatulomatkaa pidennetään, mutta välillä on myös kertoja, jolloin hallintaa vaaditaan vain pieniä pätkiä. Sopivasti vaihdellen koiran mukaan. Joillekin koirille sopii se, että ne ovat hallinnassa lähes koko suorituksen ajan, toisille taas sopii paremmin se, että ne saavat välillä vapauksia.

Maalimieheltä hallintaan ottamista harjoitellaan yleensä vasta vähän osaavamman koiran kanssa. Erityisesti ensimmäisillä kerroilla teen niin, että koira saa normaalisti palkan maalimieheltä. Kehun koiraa itsekin, jotta se tietää toimivansa oikein myös minun mielestäni. Kun koira on syönyt palkkanamit tai se on saanut lelun itselleen, maalimies muuttuu passiiviseksi ja itse kutsun koiraa. Tällöin koiran ei tarvitse ajatella luopuvansa palkasta, koska se on saanut palkan jo. Tultuaan hallintaan se saa minulta vielä toisen palkan (lisää ruokaa tai jatkan lelulla leikkimistä) ja lisäksi pääsee jatkamaaan toimintaa.

Yksi hallinnan osa-alue haussa on vielä tyhjältä pistolta hallintaan tuleminen. Tätä on hyvä harjoitella erillisenä liikkeenä, jotta asia on koiralle tuttu. Maalimies voi siis sivulinjalla pidellä koiraa pannasta, valjaista tai pienestä liinasta (mikäli koira ei ahdistu siitä) ja ohjaaja kutsuu koiraa keskilinjalla ja palkkaa koiran ”luoksetulosta”. Kun tämä toiminta on koiralle jo tuttu, se voidaan ottaa mukaan muuhun hakuharjoitteluun. Mikäli koira osaa asian, mutta ei vain halua tulla hallintaan keskilinjalle ja lähtee omin päin etsimään maalimiehiä, maalimiehet nousevat pois piiloistaan eli harjoitus ei etene. Koira ei pääse palkkioon. Koira voidaan myös viedä autoon eli se joutuu luopumaan tekemisestä, koska ei tullut hallintaan.

Tällä tavoin koiralle opetetaan joka kohdassa, että hallintaan tuleminen on sen oma valinta ja se kannattaa aina. Muu toiminta taas tehdään kannattamattomaksi. Oikein hyviä hakutreenejä! Sama ajatusmalli sopii kaikkeen muuhunkin sovellettuna. Toisissa lajeissa tarvitaan enemmän hallintaa kuin toisissa, mutta kaikissa lajeissa vähintään tekemisen aloittaminen pitäisi olla ohjaajan hallinnassa.