Miksi koira haluaa työskennellä?

Olen törmännyt viime aikoina useasti termiin sosiaalinen palkkaus. Minua häiritsee termin käytössä se, että siinä ikään kuin erotetaan yhdessä tekemisen sosiaalinen aspekti käsittämään vain palkkaustilannetta. Minulla on ollut tavoitteena koulutuksessa rakentaa minun kanssani työskentelystä niin mukavaa koiralle, että koira tykkää siitä myös koetilanteessa, vaikka sitä ei siellä erityisesti palkatakaan. Sosiaalinen palkka ei ole siis erillinen tapahtuma, vaan koira on koko ajan sosiaalisesti motivoitunut työskentelemään kanssani ja kokee sen itsessään palkitsevana. Toisilla koirilla se vaatii enemmän työtä kuin toisilla, ja välillä se vaatii myös paljon mielikuvitusta. Kaikkia koiria eivät motivoi samanlaiset asiat.

Kaiken perusta on kuitenkin hyvä suhde. Hyvä suhde on mielestäni sellainen, että koira on kiinnostunut minun sille asettamista tehtävistä, koiralla on rento olla kanssani, eli sen ei tarvitse tuntea epävarmuutta minua tai ympäristöä kohtaan, se pystyy luottamaan siihen, että en aseta sille ylivoimaisia tehtäviä ja lisäksi koiran pitää myös kunnioittaa minua.

Koiran kunnioitus pitää ansaita olemalla sille reilu ja olemaan sen silmissä hyvä ja hyödyllinen kumppani. Tämä vahvistuu aivan itsestäänkin arjessa, kun koira hyötyy seurastamme: se saa ruokaa ja se pääsee lenkille. Koiralle pitää kuitenkin myös opettaa, että nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä, kuten ei ole myöskään palkkaus tai kehu treenissä. Ne on ansaittava, ja erityisesti ansaittava kuuntelemalla sitä, mitä minulla on koiralle kerrottavana. Pelkät kontaktiharjoitukset eivät riitä, jos koira oppii teknisesti ottamaan katsekontaktin, mutta ajatus on silti edelleen palkassa. Koiran pitää oppia, että ohjeideni noudattaminen, kuunteleminen ja niihin keskittyminen ovat kannattavaa, koska ne ovat ainoa tie palkkaan (ruoka, leikki, lenkille pääsy, toiminnan jatkuminen…). Koira oppii, että itse asiassa se pelkkä kuunteleminenkin on miellyttävää ja kannattavaa, aina ei tarvita sitä palkkaa.

Kun koira on rento sekä ohjaajan (koira luottaa siihen, että ohjaaja ohjaa sitä reilusti ja järkevästi) että ympäristön suhteen (se voi luottaa siihen, etteivät esimerkiksi toiset koirat tule sen luo), se on motivoitunut tehtävään (tehtävästä on tehty sille hauska tai sitten koira on ylipäätään kiinnostunut mistä tahansa tehtävästä, jonka ohjaaja sille asettaa) ja sen osaamistaso on riittävä, on koiran helppo tehdä missä tahansa tilanteessa hyvä suoritus, eikä sen tarvitse vilkuilla ympärilleen, haistella maata tai turhautua. Tällöin tehtävistä tulee niitä hetkiä, jolloin koira virittyy niihin sopivalla tavalla. Sosiaalisen palkkauksen ongelma on usein se, että koira tekee itse liikkeet niin ja näin ja sitten liikkeiden väleissä ohjaajan kehuessa innostuu villisti hyppimään ja nostaa vireen, joka sitten taas lässähtää, kun seuraava liike alkaa.

Kun koiralla on omistajaan hyvä suhde, se on motivoitunut ja se on kiinnostunut ohjaajan kanssa työskentelystä, ei virettä tarvitse koko ajan ylläpitää ja käynnistellä uudelleen. Tässä muutama ohje, joiden avulla koirasi kenties tykkää treenaamisesta entistä enemmän:

1. Anna koirasi olla aktiivinen

Niin koirat kuin ihmisetkin tykkäävät usein keksiä itse asioita. Kaikille koirille ei sovi tarjoamiseen perustuva koulutustapa, mutta anna koiran olla ainakin jossain kohtaa aktiivinen. Aktiivisuus voi olla vaikkapa sitä, että koira itse etsii itselleen sopivan tunnetilan, josta voit sen palkata. Jos treenissä on edessä joku vaikea tehtävä, joka esimerkiksi jännittää koiraa, voit antaa koiran itse valita hetken, koska se lähtee sitä suorittamaan. Näin koira on varmasti henkisesti valmis tehtävään, kun se valitsee suoritushetken itse. Treenissä ei saa olla niin kiire, ettetkö voisi odottaa, että koirasi on tehtävään valmis.

Matalavireisille koirille mielenkiintoa treeniin voi tuoda sillä, että ne saavat itse tarjota asioita. Voit esimerkiksi välillä rakentaa ”tarjoamisradan”, jossa voi olla vaikkapa este, kiertokartioita, noutokapula, merkkejä, ruutu, kosketusalusta tai mitä ikinä keksitkin. Tässä harjoituksessa jokainen tarjottu asia on oikein, eli koiraa ei kielletä mistään. Tämän harjoituksen kautta aktivoidaan koiran omaa ajattelua ja aktiivisuustasoa. Kentälle mennessä koira alkaa aktiivisesti miettiä, että mitä kivaa se pääsee seuraavaksi tekemään, eikä vain passiivisena odota käskyä, joka tekee helposti asioista koiralle tylsiä. Toki koiralle pitää myös opettaa, että silloin kun se toimii käskyn alaisena, on muiden asioiden tarjoaminen kielletty.

2. Lisää haasteita sopivasti

Koiralle tarjotut tehtävät olisi hyvä olla sopivan haastavia. Jos tehtävät on toistuvasti koiralle vaikeita, laskee se motivaatiota ja koiran itsetuntoa. Samalla se murentaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta, sillä koira saattaa alkaa jo ennallta jännittää tulevaa tehtävää ja kokee ohjaajan käskyt vaatimuksina, eikä lupana suorittaa. Jos taas tehtävät ovat monotonisen tylsiä ja todella helppoja, herpaantuu helposti paras keskittyminen ja myös siinä tapauksessa motivaatio saattaa kärsiä. Koetilanne on tietysti aina sääntöjen mukainen, mutta treeneihin voi luoda variaatiota ja yllätyksellisyyttä, jos alkaa tuntua, että koira alkaa suorittaa asioita teknisesti, vailla intohimoa. Toki on myös koiria, joille sopii parhaiten juuri rutiininomainen treeni. Tässäkin asiassa on parasta opetella tuntemaan se oma koira.

Yllätykselliset treenit on hyvä aloittaa kokeenomaisesti. Tee kehääntulo, kuten koetilanteessa. Olisi hyvä, jos paikalla olisi myös muita ihmisiä ja koiria, kuten kokeessakin on. Suoritus voi alkaa täysin tavanomaisesti, mutta liikkeissä alkaakin sattua ja tapahtua. Seuraamisessa voit yllättäen juosta koiraa karkuun, pujahtaa pk-esteen alta, ja kokeilla, että miten hyvin koira suoriutuu mukana. Tai voit vaikka lähettää koiran ensin kiertotötterölle ja sieltä seuraamaan. Tavoitteena on, että koira oikein alkaa odottaa, että mitä hullua tällä kertaa olet keksinyt ja millainen tehtävä tänään on edessä. Toki treenin suunnittelussa pitää ottaa huomioon koiran luonne ja taitotaso. Jos joku tehtävä osoittautuu liian hankalaksi, auta koiraa suorittamaan se, älä tylytä epäonnistumisista. Hyvä ohjaaja on tässä harjoituksessa kuin ryhmäliikuntaohjaaja, hän saa koiran yrittämään parastaan tsemppaamalla ja vaatimalla sopivasti.

Myös kuuntelutreenit ovat joskus paikallaan, mutta silloin pitää tietää, että koira on sillä tasolla, että siltä voi vaatia sen kaltaisia tehtäviä ja se on jo tarpeeksi motivoitunut työskentelemään. Kuuntelutreeneissä rakennetaan tilanteita, jossa koiran täytyy oikeasti kuunnella käskyä. Yksinkertaisimmillaan kuuntelutreeni voi olla esimerkiksi luoksetuloasennon (ohjaajan edessä) ja perusasennon vaihtelua. Koiran täytyy kuunnella, että kumpi käsky tulee, ja toimia sen mukaisesti. Koiran ollessa edessä, voi toistaa ”tänne”-käskyn, jolloin koiran kuuluu pysyä edessä, eikä pyörähtää sivulle. Kuuntelutreeni voi myös samankaltainen ”aktivointirata” kuin aiemmin esittelin, mutta tässä treenimuodossa koiran tulee kuunnella käskyä, että minkä tarjolla olevan liikkeen se suorittaa (esim. nouto, hyppy, kartion kierto, eteenmeno, merkki…). Pk-koiran kanssa kuuntelutreeni voisi olla esimerkiksi sellainen, että koira valmistellaan eteenmenoon, mutta sen kanssa tehdäänkin joku jäävä liike (istu/maahan/seiso). Jos koira ampaisee eteenpäin, eikä kuuntele käskysanaa, se saa virheestä palautetta, mutta palautteen sävy ei saa olla liian tuomitseva, koska muutoin koirasta saattaa tulla liian varovainen yrittämään (se pelkää epäonnistumista). Palautteen pitää olla sellainen, että koira huomaa mokanneensa, mutta palaute ei laske koiran intoa tehdä.

3. Kerro koiralle, miten suoritus meni

Kerro koiralle, kun se tekee oikein (aina ei samalla tarvitse palkata koiraa), mutta kerro koiralle myös, kun se tekee virheen. Puhun koiralle treeneissä melko paljon. Myös monissa koetilanteissa koiralle voi liikkeiden väleissä puhua jonkin verran. Koira voi paremmin keskittyä suoritukseen ja antaa parhaansa, kun se tietää mahdollisimman tarkasti, mitä siltä halutaan. Kun koira tekee väärin (esimerkiksi ottaa väärän asennon jäävissä), on hyvä kertoa se sille. Kertominen ei tarkoita kieltämistä tai torumista (etenkään, jos koira tekee virheen osaamattomuuttaan tai vahingossa), vaan suhteellisen neutraali tapa ilmoittaa, että tämä ei ollut nyt se juttu mitä haettiin.

Jos treeneissä aina kehuu ja palkkaa hyvistä suorituksista, mutta huonojen tai väärien suoritusten jälkeen on vain hiljaa ja jättää ne huomiotta, koira kuitenkin monesti aistii ohjaajan mielialan ja huomaa ettei ohjaaja ole tyytyväinen epäonnistumisen jälkeen. Koetilanteessa koira saattaa helposti tulkita jännittävän ja hiljaa olevan ohjaajan samankaltaiseksi, jollainen ohjaaja on ollut treeneissä epäonnistumisten jälkeen ja mennä hieman epävarmaksi. Siksi on hyvä kertoa koiralle, koska menee pieleen, jotta koira voi koetilanteessa luottaa siihen, että hiljaa oleva ohjaaja tarkoittaa sitä, että ”hyvin menee, jatka vain”.

Epäonnistuneen suorituksen jälkeen on todella tärkeää, että koiralle kuitataan onnistunut suoritus. Näistä ei aina tarvi antaa varsinaista palkkaa, etenkään jos suoritus on ollut avustettu (muuutoin koira saattaa muuttua tahallaan avuttomaksi ja kaivata apuja tai treenin helpottamista silloinkin, kun ei oikeasti niitä tarvitse), mutta on hyvä äänellä kertoa koiralle, että tämä oli nyt se mitä halutaan. Koiralla on taas paljon varmempi olo lähteä tekemään seuraavaa toistoa.

Jos epäonnistuminen taas johtuu koiran mielentilasta (koira on liian kiihtynyt tai koiraa ei kiinnosta tarpeeksi), täytyy treenissä pureutua mielentilan korjaamiseen, ennen kuin treeniä on järkevää jatkaa. Väärässä mielentilassa tehdyt treenit joko aiheuttavat paljon epäonnistumisia tai teknisesti onnistuneita mutta huonossa mielentilassa tehtyjä suorituksia. Jos palkkaamme koiraa silloin, kun se on huonossa mielentilassa, vahvistuu tämä epätoivottu mielentila.

4. Älä jää hinkkaamaan

Kun koira onnistuu, älä jää toistamaan tarpeettomasti liikettä. Opetusvaiheessa koira tarvitsee peräkkäisiä toistoja, jotta koira oppii, mutta opittuaan liikkeen, koira ei tarvitse ääretöntä määrää toistoja. Kun toistoja tulee paljon, riski huonoihin suorituksiin kasvaa, kun koira saattaa vähän väsyä tai muuten keskittyminen herpaantua. Lisäksi koira saattaa mennä epävarmaksi siitä, että eikö suoritus ollutkaan riittävän hyvä, kun se laitetaan tekemään sama tehtävä toistuvasti uudelleen. Jos haluat treenata jotain asiaa paljon, treenaa sitä usein, mutta vähän kerrallaan.

5. Huolehdi siitä, että koira työskentelee sinulle, eikä palkalle

Koiran pitäisi ensisijaisesti työskennellä ohjaajalle tai ohjaajan kanssa, ja vasta toissijaisesti palkalle (yleensä lelu tai ruoka). Tästä varmasti sosiaalisen palkkauksen käsitteen lanseeraamisessakin on ollut kyse, mutta monesti toteutus ontuu siinä, että sosiaalisesta palkkauksesta tehdään erillinen temppu tai liike, eikä se itse asiassa kovin paljon vaikuta kuitenkaan koiran fiilikseen työskennellessä.

Jotkut koirat ovat jo luonnostaan palveluhaluisia ja ohjaajakeskeisiä. Sellaisten kanssa on helppoa rakentaa työskentely siten, että koira työskentelee ohjaajalle. Pitää vain kehua sopivissa kohdissa, palkata sopivissa kohdissa ja kertoa koiralle, kun jokin menee pieleen. Tällaisen koiratyypin kanssa pitää miettiä tarkoin negatiivisen palautteen antotapa, jotta koira ei hermostu siitä tai ala yliyrittää. Rauhallinen toteamus ”oho, yritetäänpä uudelleen” tai joku muu vastaava voi olla paras tapa vietikkään ja yritteliään koiran kanssa.

Jos taas koira ei ole niin ohjaajakeskeinen, on syytä ensin opettaa koira luopumaan palkasta saadakseen palkan. Kuten aiemmin totesin, luopuminen ei ole sitä, että koira ei katso palkkaa. Luopuminen tarkoittaa sitä, että koira ei enää ajattele palkkaa, vaan ajattelee ohjaajaa. Sitä kautta se saa kehun ja sitten palkan. Tai myöhemmässä vaiheessa koira pääsee ensin palkkioksi tekemään ja hyvästä tekemisestä saa kehun ja palkan. Kehu tulee aina ennen palkkaa. Tämän työn tekeminen koiran kanssa on oikeastaan ehdoton edellytys sille, että koira suorittaa ohjaajalle, eikä suoritus ole tällöin riippuvainen siitä, että onko palkka taskussa vai ei.

Palkasta luopumisen lisäksi on syytä pohtia myös muita asioita, jotka saavat koiran motivoitumaan ohjaajan kanssa työskentelystä. Vanhin koirani Myy nauttii vauhdista ja ongelmien ratkomisesta. Sen motivaatiotaso oli muutoinkin jo hyvä, mutta jotta se kuunteli ohjaajaa, oli edellytyksenä että Myy ei saanut koskaan jatkaa liikettä (etenkään vauhtiliikettä), jos se ei kuunnellut ohjeitani. Sen motivaation lähde oli siis päästä jatkamaan tekemistä. Säännönmukaisesti kaikessa treenaamisessa opetin sille, että ainoa keino päästä tekemään kaikkia kivoja juttuja, on kuunnella minua keskittyneesti. Toisaalta treenien piti olla myös tarpeeksi vaativia, jotta Myy keskittyi niihin huolellisesti, eikä suorittanut niitä takki auki ”minä tiedän kyllä miten tämä menee” mentaliteetilla. Sen kanssa esimerkiksi olisi ollut tosi huono idea tehdä liikkeet aina samalla tavalla kaavamaisessa järjestyksessä, kuten ne pk-tottiksessa ovat. Myy olisi hyvin pian unohtanut ihan oikesti kuunnella minua ja tehnyt liikkeet omin päin. Sen kanssa treeneissä oli hyödyksi siis ensin rakentaa joku toistuva kaava, ja sitten rikkoa se (yllättää koira). Näin treeni pysyi koko ajan riittävän haastavana ilman että minun tarvitsi keksiä mitään ihmeellisiä viritelmiä tavanomaisen treenin lisäksi.

Tuli sen sijaan on todella utelias koira ja tykkää hirmuisesti erilaisista tehtävistä. Se pitää myös siitä, että saa olla oma-aloitteinen. Olen treeneissä hyödyntänyt sen kanssa paljon sitä, että se saa itse mennä katsomaan asioita ja tarjota suorituksia. Olen tehnyt sille oikean tekemisen arvaamisesta tai yrittämisestä leikin. Tämä tietysti edellyttää sitä, että koira on hallinnassa siten, ettei se koetilanteessa lähde omatoimisesti suorittamaan liikkeitä. Tuli on kyllä vietikäs ja tekemiseen motivoitunut koira, mutta sillä ei ole juurikaan palveluhalua, ja sitä voisi luonnehtia ohjaajakovaksi koiraksi. En edes yritä olla sille autoritäärinen ohjaaja ja alistaa sitä tahtooni (koska silloin se vielä vähemmän on kiinnostunut työskentelemään minulle), vaan ennemminkin huijaan sen uskomaan, että se itse on valinnut osallistuvansa tähän ”peliin”. Tuli on sen verran utelias, että se haluaa kyllä nähdä, mitä tehtäviä olen sille tällä kerralla laatinut. Kyse ei ole niinkään siitä, että teettäisin tavallisten liikkeiden lisäksi jotain ihmeellisiä temppuja. Enemmän tämä treenitapa on asenne ja oman ohjaamisen tapa. Juttelen Tulelle paljon, jotta se kokisi, että olemme yhdessä suorittamassa tehtäviä, eikä niin että koira tekee ja ohjaaja vain kertoo menikö oikein. Toki nykyisin treenaamme melko samalla tavalla kuin muutkin, mutta tuo on tapa, jolla alun perin motivoin Tulen kuuntelemaan minua. Nykyisin Tuli voi ulkopuolisen silmiin vaikuttaa hyvinkin nöyrältä ja palvelualttiilta koiralta, vaikka todellisuudessa se on koulutuksen tulos, eikä niinkään koiran ominaisuus.

Erittäin tärkeää on opetella tuntemaan se oma koira ja toimia treeneissä sen mukaan. Treenaamisen kannalta on melko turhaa pohtia, että onko joku ominaisuus tai piirre hyvä tai huono, ne on vain hyvä tiedostaa treenaamista ohjaavina tekijöinä. Jos koiraa yrittää liikaa muuttaa toisenlaiseksi tai ahtaa sitä sellaiseen muottiin, jollainen se ei ole, tiedossa on varmasti ongelmia tai ainakaan koirasta ei saa irti koko sen potentiaalia. Lisäksi treenaaminen on entistä hauskempaa, kun haastaa itsensä muokkaamaan treenejä ja treenitapoja juuri omalle koiralle sopivaksi.